Terveysmenopotti paisuu nyt talouskasvua nopeammin

Jaa kirjoitus:

Julkaistu Nykypäivässä 1/22

Suomen terveydenhuollon menot ovat yli 22 miljardia euroa vuodessa. Se on merkittävä summa koko taloudelle. Vertailuna esimerkiksi Poliisihallituksen ja Supon menot ovat vuodessa noin 0,8 miljardia ja kaikki julkisen koulutuksen menot noin 12 miljardia.

Asukasta kohden terveydenhuoltoon käytetään 3 983 euroa vuodessa (2019). Kulman takana olevissa hyvinvointialuevaaleissa talouden soisikin olevan avainteemoja.

Terveysmenot kuittaa pääosin veronmaksaja. Vuonna 2019 julkisen rahoituksen osuus oli 76,8 prosenttia eli 16,9 miljardia ja yksityisen rahoituksen osuus 23,2 prosenttia eli 5,1 miljardia. Julkisista terveyspalveluista asiakasmaksuilla katettiin vain noin viisi prosenttia. Terveyskeskuskäynnistä veronmaksaja maksaa keskimäärin siis 19 euroa jokaista potilaan itsensä maksamaa euroa kohden.

Terveydenhuoltomenot ovat paisuneet tasaisesti, noin 3–5 prosentin vuosivauhtia. Esimerkiksi 1995–2009 reaalikasvu asukasta kohden oli keskimäärin 4,1 prosenttia vuodessa. Koronavuosi 2020 kasvatti menoja 4,9 prosenttia.

Vauhti on ripeämpi kuin talouskasvulla, joten osuus kansantulosta pullistuu. Kehitys on saman tyyppistä lähes kaikissa länsimaissa. Suomen terveydenhuollon menojen suhde bruttokansantuotteeseen oli 9,2 prosenttia (2019). OECD-maiden keskitaso oli 8,8 prosenttia. Suomen taso on matalampi kuin Ruotsissa (10,9 %) ja Norjassa (10,5 %). Korkein terveysmenosuhde (17 %) oli Yhdysvalloissa, jossa vakuutuspohjainen järjestelmä näyttää olevan hallitsematon.

Menokasvua piiskaavat väkevät voimat: ikääntyminen ja lääketieteen kehitys. Yli 85-vuotiaat ovat nopeimmin kasvava ikäryhmä. Lääketiede kehittää jatkuvasti parempia hoitoja entistä monimutkaisempiin sairauksiin, ja myös sairauden käsitteet laajenevat. Monia entisaikaan vaikkapa ”ikään liittyväksi kolotukseksi” tai ”synkäksi mielialaksi” nimetyistä ilmiöistä voidaan nykyään diagnosoida ja hoitaa.

Eliniänodote jatkaa kasvuaan. Vuonna 2020 syntyneillä pojilla se on 79 ja tytöillä 84,6 vuotta. 65-vuotiaiden miesten elinajanodote on 18,6 vuotta ja naisten 22 vuotta. Vuoteen 1990 verrattuna 65-vuotiaiden miesten elinajanodote on pidentynyt 4,9 vuodella ja naisten 4,3 vuodella.

Kestämätön tilanne

Terveys on varmasti elämän tärkeimpiä asioita meille kaikille. Laadukas, kattava ja tasa-arvoinen terveydenhuolto on hyvin laajasti hyväksytty yhteiskunnallinen tavoite. Jossain vaiheessa käy kuitenkin kestämättömäksi, että terveydenhuollon menot kasvavat nopeammin kuin talous kasvaa. Yksimielisetkään tavoitteet eivät maksa palkkoja tai lääkkeitä, vaan tärkeätkin julkiset palvelut maksetaan yksityiseltä sektorilta kerätyillä verovaroilla.

Tarve kustannusten kurissapitämiselle on hurja, koska Suomella on jo mittava julkisen talouden kestävyysvaje eli pitkän aikavälin rahoitusongelma. Sote-uudistuksen myötä suuremmat järjestäjät tuovat mahdollisuuksia hillitä kustannuksia. Parempi järjestäminen ja palveluintegraatio, tiedon ja teknologian käyttö, johtaminen ja henkilöstön tarkoituksenmukaisempi hyödyntäminen sekä esimerkiksi harkitumpi toimipisteverkko mahdollistavat sen, että tuottavuus paranee.

Uusi rahoitusmalli tuo ensimmäistä kertaa sote-menot niihin kuuluisiin valtiovarainministeriön menokehyksiin. Ne ovat valtiontaloudessa monesti onnistuneet hillitsemään rahankäyttöä. Toivoa sopii, että valtiovarainministeriö onnistuu myös sote-menojen suitsimisessa. Ja täytyy toivoa, että tulevat hallitukset kunnioittavat menokehystä, veronmaksajalle tärkeää puolustusmuuria.

Terveydenhuolto on poikkeuksellisen vaikea toimiala johtaa. Suurimpia haasteita liittyy informaation asymmetriaan, eli suomeksi tietopohjan eroihin. Potilaalla ei juurikaan ole mahdollisuutta arvioida, mitä hoitoa hän tarvitsee. Valta on lääkärillä. Sama tiedon epäsuhta kulkee ylöspäin: onko johtajasta tai päättäjästä arvioimaan hoitomenetelmiä?

Toinen iso haaste liittyy julkisrahoitteiseen terveydenhuoltoon: maksaja on eri kuin käyttäjä. Potilas ei juuri maksa, vaan lasku lähtee veronmaksajille yhteisesti. Tällä on painavat perusteet: oikeudenmukaisuus ja eräänlainen yhteinen vakuutusajattelu: kukaan meistä ei tiedä, kuka saa syövän ja kuka ei. Käyttäjän ja maksajan ero kuitenkin aiheuttaa sen, että tarvitaan mekanismeja, jossa arvioidaan palvelutasoa ulkopuolisesti. Nämä helposti vuotavat.

Rautakolmio kertoo tasapainosta

Tuottavuuden parantaminen on siis itsessään vaikeaa. Tehostamisen lisäksi edessä on vielä haastavampia valintoja. Terveystaloustieteessä keskeinen käsite on nimeltään ”rautakolmio.” Se viittaa tasapainoon saatavuuden, laadun ja kustannusten välillä. Jos palvelut ovat saatavilla kaikille nopeasti ja laatu on parasta mahdollista, se takuulla maksaa paljon. On mahdollista tarjota laadukkaita palveluja harvoille tai heikompilaatuisia monille ja selvitä halvemmalla, mutta ”hyvää ja halpaa kaikille” ei löydy. Tuottavuuden paraneminen auttaa, mutta perusvalintoja ei pääse karkuun.

Tulevilla aluepäättäjillä on edessään varsinainen urakka. Miten ihmeessä valtuutettu voi tehdä viisaita päätöksiä näin vaikeassa ympäristössä? Oikeat kysymykset auttavat. Tehdäänkö päätöksiä ”rautainen kolmio” tiedostaen? Tehdäänkö ratkaisut tietoon ja tutkimukseen perustuen? Tehdäänkö päätökset vaikuttavuuden ja taloudellisuuden näkökulmasta vai kenties jonkun ammattiryhmän tai aluepolitiikan näkökulmasta? Suhteutetaanko käytetyt resurssit järkevällä tavalla muihin yhteiskunnan tärkeisiin tehtäviin?

Suomalainen terveydenhuolto on kansainvälisesti vertailtuna pääsääntöisesti suhteellisen tehokasta ja laadukasta. Suurimmat haasteet liittyvät siihen, pystytäänkö terveysjärjestelmämme myös tulevaisuudessa rahoittamaan. Eikä tässä ole vielä edes käsitelty tärkeän sosiaalipuolen kustannuksia tai haasteita.

Vastuullisille ja perehtyville päättäjille on tilausta – jokaisella hyvinvointialueella.