Pienen kansan paras turva on luja tahto. Suomi on osoittanut poikkeuksellista yksimielisyyttä Nato-jäsenyyden hakemisessa. Sen on hyvä kestää myös aikanaan jäsenyyden toimeenpanossa.
Pienen kansan on myös ensiarvoisen tärkeää tunnustaa tosiasiat siitä, minkälainen maailma on. Ja tämän vuoden aikana käännetty historian sivu on paljon tummempi kuin aiemmat sivut – se historian jakso, joka alkoi Neuvostoliiton hajoamisesta ja on nyt päättynyt.
Uusi rautaesirippu laskeutuu todennäköisesti vuosikymmeniksi. Nato jäsenyyttämme kehystää alkanut toinen kylmä sota, jota voi luonnehtia uudeksi kamppailuksi demokraattisen ja epädemokraattisen maailman välillä. Tämän globaalin kamppailun kanssa tulemme elämään vuosikymmeniä ja se tulee koskettamaan kaikkea teknologiasta talouteen, luonnonvarojen hallintaan, diplomatiaan, mielipidevaikuttamiseen, kulttuuriin ja niin edelleen.
Vaikka Venäjä onkin tällä hetkellä räikein kansainvälisen oikeuden rikkoja ja käy hirvittävää rikollista hyökkäyssotaansa Ukrainaa vastaan, globaalisti todellinen järjestelmätason kilpailija on Kiina. Naton jäsenenä meidän on entistä oleellisempaa ymmärtää tätä suurta kamppailua ja esimerkiksi pyrkiä kaikin keinoin eroon riskejä aiheuttavista Kiina-riippuvuuksista. Kiinalla ja Venäjällä on myös pienempiä liittolaisia kuten Iran ja Pohjois-Korea, joiden suhteen pitää EU:lla ja Natolla olla selkeä strategia.
Vain koko suuren kuvan ymmärtävä valtio pystyy huolehtimaan turvallisuudestaan.
Puolustusliittoon liitytään nimenomaan Suomen ja suomalaisten turvallisuuden takaamiseksi – mutta tässä ajassa reaalipolitiikka ja arvopolitiikka ovat lähempänä toisiaan kuin vuosikymmeniin. Sellainen maailma, hyväksyttäisiin suurten kansojen oikeus alistaa pienemmät tahtoonsa on tietenkin vaarallinen paikka erityisesti pienille.
Tästä syystä Ukrainaa pitää tukea menestyksekkääseen puolustusvoittoon saakka. Aseapua Ukrainaan täytyy jatkaa, samoin muuta materiaalista ja humanitaarista apua. Väkivaltaiset epädemokratiat täytyy pysäyttää yhdessä rintamassa.
Vapaiden kansojen pitää valmistautua pitkään kilpailuun, jossa oikeusvaltioon ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen perustuvaa yhteiskuntajärjestystä haastetaan. Tämä globaali voimien mittelö on vasta alussa. Ja niin kauan kuin vapaus on jossain hyökkäyksen alaisena, on se hyökkäyksen alaisena kaikkialla.
Ukrainan lisäksi vapaan maailman pitää voittaa pitkä taloudellinen ja teknologinen kamppailu. Suomen tulee osaltaan olla aktiivinen toimija niin EU:ssa kuin Natossa ja antaa oma panoksensa esimerkiksi yhteiseen puolustusteolliseen suorituskykyyn. Samalla on jatkettava aktiivista ulkopolitiikkaa ja rohkaistava idän ja lännen välillä tasapainoilevia kehittyviä maita oikeusvaltion ja demokratian polulle.
Nato-jäsenyys parantaa turvallisuuttamme ja vahvistaa kansainvälistä asemaamme. Naton tärkein tehtävä on tietenkin ehkäistä sotaa, koska sitä meistä kukaan ei toivo.
Suomen tärkein tehtävä Natossakin on Suomen puolustaminen. Lisäksi olemme strategisesti tärkeä osa Itämeren ja Baltian, Pohjois-Euroopan ja myös Arktisen alueen vakautta ja puolustusta.
Liittyessämme Natoon olemme valmiit tietenkin myös puolustamaan liittolaisiamme sekä osallistumaan esimerkiksi rauhanturvaoperaatioihin ja terrorismin torjuntaan.
Suomen kannattaa tavoitella Naton toimintoja tänne. Näitä voisivat olla esimerkiksi esikuntatoiminnot tai osaamiskeskus. Mitään suorituskykyjä ei kannata sulkea pois.
Itsestään selvää on, että Nato-jäsenyys ei missään nimessä poista tarvetta panostaa puolustuskykyyn, huoltovarmuuteen, energiaomavaraisuuteen ja yhteiskunnan kriisinsietokykyyn kansallisesti.
Ylipäällikkö Mannerheimia lainatakseni: ”Linnoitukset, tykistö, kansainvälinen apu – millään näistä ei ole merkitystä, jos tavallinen sotilas ei tiedä, että hän varjelee maataan.”
Meistä jokainen varjelee osaltaan vapautta.
