Suomi tarvitsee kaikki mahdolliset käsiparit ja aivot töihin. Pienyrittäjä Saija Hakonen kirjoitti Cityn blogissaan (1.2.) työllistämisen esteistä. Saija listasi työllistämisen esteiksi korkeat sivukulut, palkkaamisen riskit (esim. virherekrytoinnit), sairauspoissaolojen kustannukset, liian korkeat lähtöpalkat ja työnantajan vastuut (esim. koulutusvelvollisuudet). Saija osuu naulan kantaan, sillä muun muassa näistä syistä joulukuussa oli 363 300 työtöntä. Tämä on aivan liikaa. Kun yli 93 % suomalaisista yrityksistä on 1-9 hengen mikroyrityksiä ja lähes 94 % uusista työpaikoista on viimeisen kymmenen vuoden aikana syntynyt pk-yrityksiin, on aika kuunnella nimenomaan pienyrittäjien näkemyksiä.
Väitän, että kun seuraavat toimet tehtäisiin, Saijakin palkkaisi jälleen.
Tehdään työehdoista sopiminen mahdolliseksi kokonaan paikallisesti alle 10 hengen työpaikoilla. Työehtosopimus toimisi edelleen pohjana, mutta mikäli kummallekin osapuolelle sopii, voitaisiin siitä poiketa. Myös yhteistoimintalain (yt) rajaa pitäisi nostaa nykyisestä 20 työntekijästä 50 työntekijään, mikä on EU:n pienyrityksen raja.
Sairastamisen kulut jaettava reilummin. Sairastuminen ei ole työntekijän vika, mutta vielä vähemmän se on yrittäjän vika. Sairastapauksissa tulisi olla ainakin yksi omavastuupäivä, ja lomalla sairastamisen palkallisuus pitäisi laskea EU:n sallimaan minimiin, neljään viikkoon nykyisestä viidestä.
Vanhemmuuden kustannukset siirrettävä yhteiskunnalle ja koko perheelle. Vauvat eivät synny yrityksiin, vaan perheisiin ja Suomeen. Nyt kohtuuttoman suuri osuus kustannuksista jää nimenomaan äidin työnantajalle. Tämän kohtuullistaminen parantaisi erityisesti naisvaltaisten alojen työllisyyttä.
Koeaika pidennettävä yhdeksään kuukauteen. Kaikki työntekijät eivät ole samanlaisia. Työnantajalla pitää olla riittävä aika arvioida työntekijän soveltuminen tehtäväänsä, mikä on lopuksi sekä työnantajan että työntekijän etu. Liian lyhyt koeaika on kohtuuton riski yrittäjälle.
Nuorisotakuun piirissä olevan ja pitkäaikaistyöttömän palkkaaminen määräaikaiseen työsuhteeseen sallittava ilman erityisiä perusteluja. Pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys ovat erityisen suuria yhteiskunnallisia ongelmia. Tämän vuoksi pitkään työttömänä ollut tai työtön nuori pitäisi voida palkata mahdollisimman helposti lyhyeksikin aikaa töihin. Nykyään määräaikaiseen työsopimukseen tarvitaan erillinen peruste.
Työaikalainsäädäntöä uudistettava vastaamaan työelämän muutoksia. Nykyään monet työt eivät yksinkertaisesti sovi kellokorttiajan lainsäädäntöön. Monia töitä tehdään silloin kun niitä on ja kun ne pitää tehdä. Työajoista on voitava sopia vapaammin.
Palkkaamiseen liittyvää byrokratiaa tulee vähentää. Kaikki työnantajan ja työntekijän velvoitteet veroista pakollisiin vakuutuksiin pitäisi löytyä yhdestä sähköisestä palvelusta. Palkkaamisen pitää olla helppoa. Yrittäjällä ei ole aikaa paperinpyörittelyyn.
Koulutussopimus otettava käyttöön. Nykyään vasta työtä opettelevalle työntekijälle on pääasiassa maksettava samaa palkkaa kuin ammattilaiselle (erilaisia ikä- ja kokemuslisiä lukuun ottamatta). Tämä ei tietenkään vastaa todellista tuottavuutta. Koulutussopimuksesta hyötyisivät sekä työnantaja että ammattiin opiskeleva nuori.
Sivukulut voisi porrastaa työntekijämäärän mukaan. Sivukulut ovat kinkkinen kysymys. Niillä rahoitetaan sosiaaliturva, muun muassa sairausvakuutukset ja eläkkeet. Niiden reilu leikkaaminen jättäisi sosiaaliturvan rahoitukseen aukon. Koska Suomessa pitää kannustaa erityisesti pienyrittäjiä ottamaan ensiaskeleita työllistäjinä, sivukulut voisi porrastaa työntekijämäärän mukaan, esimerkiksi seuraavasti: ensimmäisestä työntekijästä sivukuluja maksettaisiin vain 50 % normaalista, toisesta 60 % ja viidennestä täydet sivukulut. Ehto koskisi tosiasiallista toimintaa, joten sitä ei voisi kiertää perustamalla juridisesti eri yhtiöitä.
Suomi tarvitsee kasvavia yrityksiä. Yrittäjyyttä pitää helpottaa monilla muillakin tavoilla. Tässä keskityin erityisesti työllistämisen helpottamiseen. Esimerkiksi arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa ja huojennusalueen ylärajaa tulee nostaa ja yritystoimintaa kohtuuttomasti rasittavaa sääntelyä purkaa. Suomen kaikki mahdolliset käsiparit ja aivot pitää saada töihin, ja se edellyttää työllistäviä yrittäjiä, jotka työllistävät.
-Ville Valkonen
