Julkaistu Nykypäivässä 01/2020

Globaalit ympäristöongelmat ovat aikamme suurin haaste. Muitakin ongelmia sairauksista köyhyyteen on riittämiin. Vasemmiston puheissa markkinatalous ja kapitalismi ovat ongelmien pääsyntipukkeja. Miten yritykset voivat olla osa ratkaisua?

Ilmastonmuutos. Muovimeret. Äärimmäinen köyhyys. Elintasosairaudet. Kaikki tietävät näistä ongelmista, mutta kukaan ei toistaiseksi osaa kertoa tepsivää ratkaisua. Kun ongelma on pirullinen, etsitään sille usein helppoja syyllisiä. Vasemmiston puheissa syypäät ovat selvillä: ahneet kapitalistit ja riehuva markkinatalous.

Markkinatalous on kuitenkin ollut hyvinvoinnin kasvattamisen paras moottori. Pystyykö se löytämään reitin kestävälle polulle? Pystyvätkö yritykset ratkomaan esimerkiksi ympäristö- ja sosiaaliset ongelmat?

Ongelmat pitää ensinnäkin pystyä paikantamaan ja myöntämään. Maailman ihmisistä esimerkiksi noin kaksi miljardia on ylipainoisia. Suomalaisista yli 30-vuotiaista kaksi kolmasosaa on ylipainoisia ja lapsistakin joka neljännes. Kustannus on tähtitieteellinen. Ilmiselvää on, että ainakin ruoka-, virvoitusjuoma- ja makeisteollisuudella on osansa ilmiössä. Ilmastonmuutoksesta tai muista ympäristöuhista ei edes tarvitse mainita.

Markkinatalouden tärkein elementti on hintasignaali, joka viestii eri toimijoille sitä, mihin voimavarat kannattaa käyttää. Kärjistetysti sitä tuotetaan, mitä ostetaan riittävästi kalliimmalla kuin mitä tuottaminen maksaa.

Hintasignaali ei kuitenkaan ole täydellinen. Se jättää monia hyviä tai huonoja asioita hinnoittelematta. Kielteiset ulkoisvaikutukset eli haitat, joita tuotannosta tai kulutuksesta aiheutuu eivät näy hinnassa. Alkoholinkäytön lisäämät onnettomuudet ja sitä kautta terveydenhuollon kustannukset ovat tosiasia, mutta miten ne saataisiin lisättyä hintaan? Viinakauppias ei niitä maksa eikä siksi hinnoittele. Verotus on yksi keino, muttei sovellu kaikkeen. Miten roskaaja saataisiin tilille aiheuttamastaan haitasta? Taloustiede on paininut ulkoisvaikutusten kanssa vuosikymmeniä – samoin poliittiset päättäjät.

Markkinatalous tarvitsee pelisääntöjä ja ohjausta – on aina tarvinnut. Yritysten toiminta voi ohjautua kohti kestäviä ratkaisua neljän mekanismin kautta. Ensinnäkin, asioita voidaan säädellä valtion toimesta. Ympäristönormit ja alkoholin myyntirajoitukset ovat tästä esimerkki. Tämä on suoraviivaista, muttei aina tehokasta tai edes mahdollista.

Toiseksi, haittojen kielteisiä ulkoisvaikutuksia voidaan yrittää hinnoitella. Haittavaverot ja EU:n päästökauppamekanismi ovat tästä esimerkki. Saasteille tai muille haitoille asetetaan lainsäädännöllä hinta, ja hinta ohjaa yrityksiä tai kuluttajia vähentämään niitä. Sukua tälle on myös se, että yhteistä omaisuutta pyritään muuntamaan yksityiseksi, jolloin omistaja ottaa vastuuta sen hoidosta. Jos esimerkiksi yleisen rannan roskaaminen on ollut ongelma, voidaan ranta luovuttaa yhdistykselle, joka perii sen käytöstä ehkä pientä maksua, mutta pitää huolta siisteydestä.

Kolmas mekanismi on kuluttajien arvot eli ostovalinnat. Kukkarossa on valtaa. Esimerkiksi kasvisruoka yleistyy kuluttajien valintojen takia. Kaikkien kuluttajien ei tarvitse priorisoida kestäviä ratkaisuja, vaan se riittää, että osuus on tarpeeksi suuri. Jo muutama kymmenen prosenttia aiheuttaa ison markkinapaineen, toki toimialasta riippuen.

Neljäs keino ovat omistajien ja yritysjohdon valinnat. Ne voivat osoittautua lopulta erääksi voimallisimmista mekanismeista. Loppujen lopuksi omistajat ja heidän valitsemansa yritysjohto määrää, mitä firmoissa tehdään. Monet yritykset ovat omaehtoisesti ottaneet kestävän kehityksen tosissaan. On myös viitteitä siitä, että vastuulliset yritykset tekevät parempaa tulosta kuin matalan vastuullisuuden yhtiöt – toki tämä voi olla merkki ylipäätään kyvykkäästä yritysjohdosta.

Vastuullisuus on yrityksille myös maine- ja riskienhallintatekijä sidosryhmien suuntaan. Työntekijät, asiakkaat, rahoittajat, kumppanit ja julkinen valta kaikki asioivat mieluummin kestävästi toimivan yrityksen kanssa. Kestävällä toiminnalla haetaan kilpailukykyä.

Usein omistajat vain päättävät, että tahtovat ajaa tiettyjä arvoja. Vastuullinen sijoittaminen on jo vakiintunutta arvopaperimarkkinoilla. Suurin osa sijoittajista esimerkiksi välttää tupakka- ja aseteollisuutta.

Vaikuttavuus- eli impaktisijoittamisessa mennään vielä pidemmälle: siinä ajetaan selvää muutosta yhtiöiden toimintaan, ei vain vältetä epäeettisyyttä. Vaikuttavuussijoittaja tavoittelee myönteistä muutosta ympäristölle tai yhteiskuntaan.

Asiaa tutkinut Global Impact Investing Network arvioi, että vaikuttavuussijoittamisen koko oli maailmanlaajuisesti 2018 lopussa jo yli 450 miljardia euroa. Se on pieni summa koko maailman sijoitusvarallisuudesta, mutta jo esimerkiksi enemmän kuin valtioiden jakama kehitysapu yhteensä, joka oli 2018 noin 138 miljardia euroa. Impaktisijoittaminen myös yleistyy kovaa tahtia, joidenkin arvioiden mukaan jopa yli 100 % vuosivauhdilla. Kehitysapu taas polkee paikallaan tai jopa vähenee.

Suomen kaltaiselle osaamispohjaiselle taloudelle markkinatalouden kääntyminen vastuullisempaan suuntaan on merkittävä mahdollisuus. Jo nyt esimerkiksi erilaisten puhtaiden ratkaisujen cleantech-liiketoiminta on merkittävää Suomen kansantaloudelle. Sen  liikevaihto oli lähes 41 miljardia euroa, vienti yli 9 miljardia ja arvonlisäys noin 7 % koko kansantaloudesta. Ala työllistää 136 000 henkilötyövuotta.

Myös kasvu on nopeaa. Markkina kasvaa, kun maailma etsii ratkaisuja ympäristöhaasteisiin. Sitran arvion mukaan cleantech markkina saattaa kasvaa 2700 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Bloomberg taas arvioi, että päästöttömään energiaan investoidaan noin 9 000 miljardia aikavälillä 2018–2050. Suomi on hyvin asemoitunut kilpailussa. Olemme pärjänneet esimerkiksi kansainvälisissä cleantech-alan innovaatiopotentiaalin vertailuissa.

Olisi naiivia luulla, että markkinatalous itsestään osaisi reagoida maailman haasteisiin oikein ja riittävän nopeasti. Yhtä naiivia on luulla, että julkinen valta voi yksin lainsäädännöllä lopettaa ongelmat, tai että kuluttajavalinnat riittäisivät. Maailman ongelmat eivät ole poliittisia päätöksiä, vaan virheitä monimutkaisessa järjestelmässä, jossa julkinen valta on loppujen lopuksi rajallinen toimija – varsinkin nykyisessä globaalissa taloudessa.

Kokoomus ei tahdo eikä voi olla historian väärällä puolella taistelussa ympäristö- tai sosiaalisia ongelmia vastaan. Keskustaoikeiston keinot erottuvat vasemmistosta. Todennäköisesti vanha kunnon vastuullinen, oikein ohjattu markkinatalous on paras renki tässäkin työssä.

Markkinataloutta parempaa konetta innovaatioiden luomiseen ja ennen kaikkea levittämiseen ei olekaan. Ja sitä erityisesti ympäristöongelmien ratkaisu vaatii: hurjasti uusia keksintöjä ja niiden laajamittaista leviämistä. Bisnes voi hyvinkin pelastaa maailman – politiikan avulla.

Ville Valkonen

Varsinais-Suomen Kokoomuksen puheenjohtaja, KTM, yrittäjä, varakansanedustaja

Jaa sosiaalisessa mediassaTweet about this on TwitterShare on LinkedInShare on Facebook