Valtio ei sovi kapitalistiksi

Julkaistu Nykypäivässä joulukuussa 2018

Suomen valtio on suurtoimija yhtiömaailmassa. Valtion osittain tai kokonaan omistamat yhtiöt näyttelevät Suomessa kansainvälisesti vertailtuna painavaa roolia. Onko tilanne perusteltu?

Olemme kaikki pörssipamppuja! Suomen suurimmat yritykset liikevaihdon mukaan ovat Nokia, Neste, Kesko, Stora Enso, UPM-Kymmene, KONE, SOK, Outokumpu, Sampo ja Metsäliitto. Näistä Nokiassa, Nesteessa, Sampossa, Outokummussa ja Stora Ensossa veronmaksajat ovat valtion kautta suuromistajia. Valtio omistaa merkittävän osuuden myös Elisaa, Kemiraa, Konecranesia, Metsoa, Outotecia, SSABta, Tietoa ja Valmetia.

Fortumista ja Finnairista valtio omistaa yli puolet. Pörssin ulkopuolelta valtio omistaa monopolijättiläisiä kuten Veikkaus, Alko, VR ja Posti.

50:stä suurimmasta suomalaisyrityksestä valtio on merkittävä omistaja 19:ssä. Suuromistajana se käyttää niissä merkittävää valtaa.

Valtioneuvoston kanslian mukaan valtion yhtiöomistusten arvo oli 2017 lopussa yhteensä 33 miljardia. Kokonaan tai osittain omistettujen yhtiöiden liikevaihto oli yhteensä 86,6 miljardia ja työntekijämäärä 216 000 henkeä. Valtion omistusyhtiöiden rooli Suomessa on EU-vertailussa poikkeuksellisen suuri.

Laajan pörssiyhtiöomistuksen taustalla ovat historialliset syyt. Länsimaisittain myöhään teollistunut Suomi oli sotien jälkeen pääomaköyhä maa. Valtio vauhditti teollistumista suorilla yhtiöomistuksilla. Myöhemminkin valtio on tavalla tai toisella päätynyt omistajaksi. Talvivaara on viimeisin suora sotkeentuminen teolliseen toimintaan.

Omistuksia on myyty vuosien varrella paljon – mutta niitä riittää edelleen. Itseasiassa valtio on tietoisin päätöksin jättäytynyt aktiiviseksi pörssitoimijaksi. Valtion sijoitusyhtiö Solidium voi myös ostaa osakkeita. Se on hankkinut esimerkiksi Nokiaa tänä vuonna. Solidium on nyt Nokian suurin yksittäinen omistaja.

Valtio omistaa enemmistön 49 yhtiöstä ja vähemmistön 18 yhtiöstä. Omistajapolitiikkaa koskevan valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan omistuksella voi olla viisi perustetta: luonnollinen monopoli tai erityistehtävä, strateginen intressi, finanssi-intressi, uuden luominen tai suomalaisen omistajuuden puolustaminen.

Näistä ensimmäinen on helpoin ymmärtää: erityistehtäväyhtiöt hoitavat jotain tehtävää, joka valtion joko luonnollisen monopolin tai oman toiminnan jatkeena kannattaa tuottaa itse. Esimerkiksi Fingrid vastaa sähkön kantaverkosta ja Hansel kilpailuttaa hankintoja valtiolle.

Strateginen intressi on jo paljon epämääräisempi rajaus. Tässä luokassa on yhtiöitä kuten Finnair, sotatarvikevalmistaja Patria, Neste sekä muun muassa jäänmurtamista tuottava Arctia. Periaatteessa ei ole mitään pakottavaa syytä, että valtion pitäisi näitä yhtiöitä omistaa, mutta käytännön syitä saattaa löytyä. Strategisen intressin määrittää loppujen lopuksi poliittinen harkinta. Usein perustelut liittyvät esimerkiksi huoltovarmuuteen.

Suurin kritiikki valtio-omistajaa kohtaan nousee kolmesta viimeisestä perusteesta: finanssi-intressistä, uuden luomisesta ja suomalaisen omistajuuden puolustamisesta. Omaisuustulot toki tilkitsevät budjettia, mutta onko valtion tehtävä omistaa markkinoilla normaalisti toimivia yhtiöitä? Onko valtio jotenkin parempi omistaja kuin muut?

Ja mitä tarkoittaa “uuden luominen”? Miksi siihen tarvitaan juuri valtionyhtiöitä? Valtiohan rahoittaa opetusta, tutkimusta ja innovaatioita.

Osaako valtion uusi kehitysyhtiö Vake valita tulevia voittajafirmoja tai toimialoja paremmin kuin pääomamarkkinat? Onko sen yrittäminen hyväksyttävää veronmaksajien riskillä? Lisäksi esimerkiksi Vaken ja Teollisuussijoituksen toiminta näyttää päällekkäiseltä.

Poliitikoille valtionyhtiöt aiheuttavat paljon päänvaivaa. Milloin yhtiöt tekevät joidenkin mielestä liikaa voittoa, milloin irtisanovat liikaa henkilöstöä tai maksavat johtajilleen liikaa. Pörssiyhtiön tulee kuitenkin tuottaa voittoa kaikille osakkeenomistajille, joten omistajaohjausministerin ainoa rooli on selitellä asioita mediassa.

Valtionyhtiöihin liittyy myös toisenlainen haaste. Sen lisäksi, että politiikka sotkeentuu niiden asioihin, sotkeentuvat ne myös politiikkaan. Sääntelyyn liittyviä intressejä on kaikilla yhtiöillä. Valtionyhtiöt tekevät mittavaa vaikuttamistyötä, ja on epärealistista väittää, ettei valtion omistajaintressi menisi sekaisin muiden yhteiskunnallisten tavoitteiden kanssa. Esimerkiksi Veikkauksen tai Alkon suhteen nämä ristiriidat on helppo nähdä. Valtio joutuu samalla pohtimaan yhtiöiltä saatavia tuloja ja toisaalta alkoholin saatavuutta tai rahapeliautomaatteja joka kioskissa. Jos on itse pelaaja, on vaikea olla puolueeton tuomari, vaikka rooleja kuinka yrittäisi erottaa.

Kritiikistä huolimatta valtionyhtiöillä on Suomessa vankat kannattajansa. Kyselyjen mukaan iso osa suomalaisista kokee valtion omistukset tärkeinä.

Valtionyhtiöitä voi perustella sillä, että uusilla teknologioilla ja erityisesti klustereilla eli toimialakeskittymillä on erityisen suuria myönteisiä ulkoisvaikutuksia talouteen. Yksityinen tuotto on joissain tapauksissa matalampi kuin julkinen tuotto. Erityisen kannattavaa on se, että saadaan aikaan klustereita. Saman toimialan yritykset hyötyvät toistensa osaamisesta sekä tutkimus- ja kehitystoiminnasta ja saavuttavat verkostoista kilpailuetua.

Valtion vanhoissa pörssiomistuksissa on kuitenkaan vaikea nähdä mitään selvää yhteyttä uuteen teknologiaan tai klustereihin. Klustereita voi myös rakentaa yksityisten yritysten ympärille, jolloin julkinen puoli osallistuu niihin esimerkiksi koulutuksen ja tutkimusrahoituksen kautta.

Valtio-omistuksen suhteen kannattaa välttää liikaa yksinkertaistamisesta. Valtion omistamat yhtiöt ovat erilaisia yrityksiä, joilla sattuu olemaan sama pääomistaja. Ne eivät ole yhtenäinen joukko. Yleiset linjaukset ovat vaikeita. Omenoita ja kookospähkinöitä kannattaa käsitellä eri tavalla. Varsinkin valtion puhtaita pörssiomistuksia kohtaan löytyy kuitenkin paljon asiallista kritiikkiä.

Yksi tapa lähestyä kysymystä on pohtia, perustaisiko valtio nyt ne yhtiöt, joita sillä on? Valtio on vastikään perustanut muun muassa Sotedigi Oy:n, mutta perustaisiko se enää logistiikkayritystä, turvefirmaa tai öljynjalostamoa? Jos ei, onko niiden nykyinen omistaminenkaan kovin perusteltua?

Ville Valkonen

Jaa sosiaalisessa mediassaTweet about this on TwitterShare on LinkedInShare on Facebook
0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *